Mikä on ollut tähän asti vaikeinta, entä parhainta?
Vaikeinta on ollut kieli ja oman paikan löytäminen. Kieli helpottuu päivä päivältä, mutta etenkin alussa ranska ei vaan sujunut vaan yritin keplotella eteen päin lähinnä enkulla jota kukaan ei sitten ymmärtänyt johtuen ranskalaisten yleisesti huonosta enkun tasosta.. :D Mutta vaikka välillä tulee sellaisia hetkiä kun ei vaan ymmärrä, niin kyllä tää on alusta huomattavasti helpottunut ja parempaan suuntaan ollaan jo päästy. Oman paikan löytämisestä sen verran, että se ei ollut mikään itsestäänselvyys täällä uuden elämän tuomien haasteiden keskellä, mutta rupeen olemaan jo aika kartalla siitä mikä on mun ns. asema täällä: koulussa, kotona ja harrastuksissa. Vieläkin tulee hetkiä jolloin ajattelen että mitä mä täällä teen ja miten mun kuuluisi oikein toimia, koska vaihtarina sä et ole niin kuin kaikki muut. Tätä koko asiaa on jotenkin hankala selventää mutta uskon jokaisen vaihtarin pystyvän samaistumaan tähän tunteeseen edes vähän.
Parhainta on yleisesti ottaen se mahdollisuus että mä saan olla täällä ja rakentaa uutta elämää päivä päivältä, iloine ja vaikeuksineen. Kun tarkemmin aattelen asiaa, tää on ihan huisin siistiä: mä vietän vuoden ulkomailla ja mulla on mahdollisuus tehdä tästä vuodesta se vuosi, jonka muistan loppuelämäni.. Myös se tunne, että oon päässyt jo näin pitkälle vaihtarimatkallani ja selviytynyt vastaan tulleista vaikeuksista, on ihan mahtava!
Miten kieli sujuu? Ootko huomannut kehitystä?
Kieli on kehittynyt yllättävän lyhyessä ajassa! Etenkin puhuminen ja ymmärtäminen on helpottunut hurjasti alusta, jolloin sain suustani vain jotain epäselvää muminaa.. :D Mun monet kaverit on sanoneet olevansa yllättyneitä kuinka hyvin puhun ranskaa nykyään. Totta kai välillä tulee eteen hetkiä kun ei vaan ymmärrä ja joutuu pyytää toistamaan uudestaan ja uudestaan mutta en voisi olla tyytyväisenpi nykyiseen tilanteeseen. En malta odottaa miltä vuoden lopussa näyttää..
Mikä on tilanne perheessä? Miten perheenvaihto etenee?
Tänään on tosiaan viimeinen päivä ekassa perheessä ennen muuttoa ja kyllä jännittää hieman mitä varaperheen jälkeen on luvassa. Muutan siis yhden AFS -työntekijän luokse asumaan siksi aikaa että uusi perhe löytyy. Näillä näkymin saan kuitenkin jatkaa tavalliseen tapaan mun nykyisessä koulussa eli kavereita en oo menettämässä, jes! Vaikka tää perheen vaihtelu on omalla tavallaan rankkaa ja vuoden loppuun mennessä mulla tulee olemaan kokemusta yli kolmessa perheessä asumisesta, niin on tää omalla tavalla aika kiinnostavaa kun pääsee niin monen porukan arkeen mukaan. Ja tietysti tää kasvattaa myös kaikkine vaikeuksineen.
Ootko jo kokenut sellaisia hetkiä kun haluaisit kotiin?
Kaksi kuukautta oon täällä viettänyt ja kaikista vaikeuksista huolimatta en oo sen kauheemmin Suomeen kaivannut. Tietysti välillä, etenkin yksin ollessa, tulee ikävä kavereita ja perhettä mutta lähinnä toivon että he tulisivat tänne mun luokse enkä mä heidän :D Aika harvoin kuitenkin Suomea ikävöin, koska täällä on lähes koko ajan jotain meneillään.
Kuinka helppoa kavereiden saaminen on? Miten oot tutustunut sun luokkalaisiin?
Sanoisin, ettei kavereita tipu taivaasta mutta ei niiden saaminen kovinkaan hankalaa ole. Ranskalaiset on onneks yleisesti ottaen aika ulospäinsuuntautuneita joten ainakin mun kohdalla muihin tutustuminen kävi aika helposti. Pitää vaan olla kiinnostunut ja pitää kiinni niistä ihmisistä, joiden kanssa tahtoo viettää aikaa. Pääsin tekemään tuttavuutta mun luokkalaisten kanssa tutustumalla ensiksi yhteen tyttöön, jonka kautta jatkoin tutustumalla hänen kavereihinsa ja niin edelleen. Kannattaa siis pyytää kavereita esittelemään sut heidän kavereilleen ja niin edelleen, niin tutustuu tehokkaasti muihin!
Mikä on ärsyttävintä Ranskassa?
Se, että enkun taso on täällä yleisesti ottaen tosi huono. Ymmärrän, että se saattaa olla ranskalaisille hankalaa mutta ärsyttävintä on se ettei edes viitsitä yrittää vaan ajatellaan että ranskalla pärjätään kaikkialla!
Mikä on parasta koulussa?
Kaverit ja se, että aina on ihmisiä joiden kanssa puhua! Mun puhelias luonteenpiirre rupeaa viimein pääsemään näkyviin kun ranskaa alan paremmin oppimaan..
Mikä on suurin ero mielestäsi Suomen ja Ranskan välillä?
Kyllä ihmiset on täällä yleisesti ottaen hyvin erilaisia kuin Suomessa. Ranskalaiset on suomalaisia ulospäinsuuntautuneempia, kovaäänisempiä, puheliaampia, avuliaampia ja kohteliaampia. Musta tuntuu että saatoin alussa kokea lievää kulttuurishokkia siitä, kuinka tärkeetä täällä muiden huomioon ottaminen oikeasti on. Yllätyksenä tuli se, kuinka paljon tässä kulttuurissa ihmisten avuliaisuutta arvostetaan. En väitä, etteivätkö suomalaiset ole avuliasta sakkia mutta täällä avuliaisuus ja muiden huomioon ottaminen on jotenkin selvemmin näkyvillä, kuin Suomessa.
Suositteletko Ranskaa kohdemaaksi?
Suositteĺen ehdottomasti, jos ranskan kieli ja kulttuuri kiinnostaa! Tää on aivan ihana paikka viettää tuleva vuosi, koska Euroopan sydämestä löytyy yllättävän paljon koettavaa eikä kulttuuri ole liian poikkeavaa vaan sopivan länsimaalaista suomalaiselle.
Mitä ikävöit Suomesta perheen ja kavereiden lisäksi?
Mun koulua omalla tavallaan ja sitä vapauden tunnetta, kun voin mennä paikasta toiseen ilman sen kummempia selittelyjä.
Mitä oot tehnyt hankalien tilanteiden tullessa vastaan? Onko vaikeimmissa tapauksissa tehnyt mieli lähteä kotiin?
Eiköhän tää oo aika lailla sama vastaus kaikilla vaihtareilla mutta mä oon vaan koettanut selviytyä tilanteesta kylmän rauhallisena asiat selviksi puhumalla. Ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, missään vaiiheessa ei oo tehnyt mieli palata Suomeen, ei edes niissä hankalimmissa tilanteissakaan. Mä tiedän että mä pystyn tähän ja palaan Suomeen vasta heinäkuussa niin kuin on suunniteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti